syvällisiä

mä en voi vaan tajuta et lomaa on jäljellä vähän yli viikko! tää kesä oli ihan mukava ja loma tuli niin oikeeseen kohtaan -en ois jaksanu enää enempää koulua-, mut viime kesä on varmasti mun mielessä ikuisesti. se oli mun elämän paras kesä. muistan kun olin niin onnellinen kun pääsin eri kouluun kun muut, mut oikeesti se oli virhe. tai kuka tietää, vaikka ei oliskaan ollu. ehkä tän on nyt tarkotus olla näin. oon yrittäny uskotella itelleni ettei se muuttais mitään, mutta voi kyllä se muuttais kaiken. ja kaiken tän takii mä ehkä pelkäänkin mennä takas kouluun. mä samalla pelkään, että oon yksin ja samalla myös toivon sitä. miten oikein voi toivoa ja pelätä samaa asiaa?!